Takan edessä törröttäjät, Bro ja Dara

Maanataina kävin Daran kanssa piipahtamassa pekolassa, niiden kontaktien takia. Ehkä pientä edistystä oli, mutta ei mitään maailmaa mullistavaa. Jatketaan harjoituksia.

Tiistaina ajelin kaksin Daran kanssa käymään Tuuloksessa, vähän otettiin toko juttuja. Kovin suuriin treeneihin ei inspiraatio riittäny, flunssakin oli iskemässä. Ja iskikin. Loppu viikko menny nistäessä ja ihan kauheeta oloa potiessa. Kuume ei tietekään nouse että sais edes sairaslomaa...

Eilen oli Lempäälässä treenit. Sinikin pääsi mukaan ja treenaamaan kun yksi porukan vakio jäsenistä oli pois niin Sinkkonen pääsi tuuraamaan ja oli hyvin tohkeissaan siitä  Köpö suoritui kaikesta omalla rutiinillaan, paria kohtaa vähän korjattiin. Sini myös näytti jäärän puolen itsestään, kun se on vakuuttunut siitä että se tietää mihin mennään niin sitä suuntaa ei ihan pienillä vihjeillä muuteta.

Bro oli aavistuksen vilkkaalla tuulella ja se hiukka haittasi hommia. Alastulot alkoi sentään viimeisellä radalla näyttää siltä mitä pitää.

Dara suoritui radoista ihan kohtuullisesti. Eka meni taas vähän heikommin mutta toinen pätkä meni jo paljon paremmin. Heti kun sain taas ite rytmistä kiinni niin rupesi sujumaan. Koin myös suuren oivalluksen siinä radan jälkeen sitä pohtiessani. Ohjauksessa oli jotain etäisesti tuttua mikä tuntui omalta... Sitten se iski. Mähän vein Nadraa melkein noin!  Pullaa tuli ohjattua aika paljoa edestä, kovasti käskyttäen ehkä jopa hieman painoistaenkin ja juuri niin kun mulle nyt on tässä kuukausi hoettu: Älä säästele itteäs, ohjaa. Jospa tämä nyt siis menis jakeluun... Darasta varmasti tulee kuitenkin omanlaisensa agility eläin, mutta jos se enemmän kallistuisi sinne Nadraan kuin Jaziin päin niin se ehkä olisi mulle helpompaa, mun oli vaan jostain syystä helpompi ohjata Nadraa kuin Jazia, vaikka molemmat tärkeitä ja hyviä agility koiria olikin.

Tänään vein koirat päivällä jäälle juoksenteleen, ja kyllä ne juoksikin. Dara jostain syystä innostui pehmeästä hangesta ihan hullun lailla ja se vaan juoksi ja juoksi  Kuvia lenkiltä alempana. Tähän kohtaan täytyy taas kertoa Nökö tarina. Jos joku ei vielä tiennyt niin Bro on hieman erikoinen tapaus, näin nätisti ja lievästi ilmaistuna  Brolla on tuolla jäällä missioni, oli jo viime talvena. Sen hermoja riepoo ne pyöreät punaiset ja oranssin pallot laiturin vieressä mihin veneitä kiinnitetään kesällä. Näin talvella ne on tietysti jäätyny siihen jäähän kiinni ja sekös Nököä häiritsee. Se muistaa missä ne pallon on ja ottaa jo pitkältä etumatkaa ja juoksee puuhailemaan niiden kanssa, siis haukkumaa, puremaan ja kaivamaan niitä. Eikä sitä meinaa saada pois niiden kimpusta! Ja siitä huomaan miten se rupeaa oikein suutumaan kun nei ei lähde irti eikä niistä saa kunnolla kiinni. Hemmetti!

Bro ja pallo

Dara ja Bro kirmailee

Sinikin meinaa osallistua

Dara yrittää saada Siniä leikkimään

Jäi kyllä yrityksen tasolle, ei vanhus enää viitsi

Vakio näky meidän päivä lenkillä. Dara ja Bro touhuaa jotain lähempänä, Sini mennä tössöttelee omia juttujaan omassa rauhassa "hieman" edempänä.

Alku viikko meni aika totaalisesti harakoille tuolla harrastuspuolella. Maanantaina piti poiketa Pekolassa mutta tyydyin ajelemaan vaan ohi kun joku muukin oli eksynyt treenaamaan. Loppuviikon pitikin sitten sen verran kireetä pakkasta ettei ihan heti tullu mieleen mennä. Sää haittasi siis mun kontakti projektia.

Tiistaina käytiin Tuuloksessa tokoilemassa. Miten kiitollinen sitä voikaan olla lämpimästä parkkihallista edes kerran viikossa tälläsinä talvina, aika käteen menis toi tokon treenaaminen muuten... Daraja oli aivan loistava pieni toko eläin. Sen seuraaminen edistyy joka kerta ja onkin niitä ainoita asioita mihin olen tyytyväinen tällä hetkellä. Ja kyllä, olen ylivaativa nipottaja, mutta tiedän sen itsekin  Luoksetulo on myös ihan hyvällä mallilla. Eteen tuleminen on suora ja tiivis ja hartaasti toivon että se sellasena pyysyykin, täydestä matkasta ja vauhdista en ole arvannu sitä siihen vielä ottaa, pelkään polvilumpioideni puolesta... Sini ja Bro teki myös jotain omia juttujaan, Brolla oli ongelmia ruudussa olo asennon kanssa, pyrkii istumaan kun pitäisi seistä

Perjantaina suunnattiin sitten taas Lempäälään. Oltiikin Teemun kanssa kaksin joten moneen asiaan ehdittiin puuttua. Daran toinen rata oli paikka paikoin jo ihan hyvä ja ekaa kertaa ajeltiin kotiin päin niin että mustakin tuntui että jotain ehkä jo osattiin  Olin tyytyväinen itseeni että löysin toiselle radalle hyvän rytmin millä edettiin, ja Dara taipui hienosti sellasiin ohjauksiin mitä sillä ekaa kertaa tehtiin. Hauskaa onnistua joskus.

Eilen käytiin päivällä jäällä kävelemässä, mukava kun ei ole enää niin hemmetin kylmä kun alkuviikolla. Illalla suunnattiinkin sitten kaupungille juhlistamaan Teemun synttäreitä. Saatiin Minnasta ja Mikasta sekä Jossusta ja Pasista seuraa. Syötiin eka hyvin Popinossa ja loppu ilta nökötettiin entisessä irkku pubissa, mikä se ikinä sitten nykyää nimeltään onkaan... Lämmin kiitos mukana olleille seurasta

Tänään oli sitten samalla kokoonpanolla treeni päivä, ei siis illalla karannu mopo käsistä kun kaikki oli harrastamassa, Kososet ennen meitä ja Minna meidän jälkeen  Pekolassa siis päivällä poikettiin, mun piti ruveta hinkkaamaan niitä kontakteja. Miksikään suur menestykseks tätä ekaa kertaa ei voi sanoa, aika epätoivoselta tuntuu ja ottaa aika lailla päähän. Katsotaan nyt tuleeko siitä mitään, ylipäänsä koko agilitystä, tuntuu niin kovin työläältä taas...

Kotona odotti vielä lumi hommat, kolailtiin Daran ja Bron kanssa pihaa, kaks toheloa touhusi hangessa ihan onnessaan, hauskoja eläimiä. Ei aivan ongelmattomia tapauksia noissa harrastuksissaan mutta niin hauskan huolettomia veikkosia normi elämässä että saavat aina huono tuulisen ja agility verkkaireitaan repivän ihmisen hymyilemään  Dara oli jo aamulla hauskalla tuulella. Ensin heräsin siihen että jokin iso kärsä haistelee mun naamaa, en avannu silmiä ja aikansa suhistettuaan suhistaja päätti käydä takaisin nukkumaan. Seuraavaksi heräsin siihen että joku tökkii mua selkään, taas se sama suhistava nenä, joka sitten päätti jäädä nukkumaan pää sängyn reunalla nenä mun selkää vasten suhistaen. Pieni suhistaja eläimeni

Tänään oli näytelmä päivä, Dara oli ilmoitettu Turun KV näyttelyyn mistä lähdimme vähintään sitä sinistä narunpätkää metsästämään. Pakattiin siis auto, kammattiin tukka (koiran ja ohjaajan... ) ja lähdettiin ajelemaan Turkua kohti. Ei kyllä oo täysjärkisen ihmisen hommaa noi sisä näyttelyt, jos nyt näyttelyt ylipäätään, kauhea tungos ja ahtaus. Onneksi ei tarvi niissä useammin juoksennella. Rhodesiankoiria oli paikalla aika pläjäys, narttuja jo yksistään reilu parikymmentä. Dara esiintyi nuortenluokassa ja ihan edukseen esiintyikin, antoi hyvin tuomarin käsitellä ja seisoi ihan särmikkäästi aloillaan, juostessa meinasi välillä vähän karata mopo käsistä, muuten ihan kelvollinen suoritus. Tästä palkinnoksi irtosi laatuarvosana erinomainen ja sijoitus kolmanneksi nuortenluokassa. Niin helpottunut olo. Toihan riittää meille paremmin kuin hyvin ja nyt on ovet avoinna muissa lajeissa niin pitkälle kun omat ja koiran rahkeet riittävät.

Tässä vielä Daran lyhyt ja ytimekäs arvostelu (tuomarina Monika Blaha, Itävalta), se yksi kohta sielä erityisesti hymyilyttää

Excellent type. Lovely head. Long neck. Good croup. Good ridge & crowns. Well angulated. Good bones. Excellent movemets.

Lahjattomat harjottelee  Maanantaina kävin Daran kanssa ottamassa agilityä, oikeastaan vaan pujottelua, A:ta, puomia ja rengasta. Pujottelu sujui ihan ok, samoin puomi. A:lla koitin saada ylösmenoa johonkin kuntoon ja alastuloa nopeemmaksi, loppupeleissä sitten kummassakaan sen kummemin onnistumatta. Ylösmeno oli ok kun yhtä matkaa rauhassa lähestyttiin estettä, muuten mentiin sitten vähän herran haltuun-perjaatteella  Alastuloa nopeuttamaan ei auttanu namu, kuulianen ja hyvä käytöksinen koirani (joka on kotona todella röyhkeä ja ovela ruoka varas!) ei voinut tulla A:n harjalta alas ennen kun olin suuri eleisesti selvittänyt että se saa ottaa sen namun. Otin sitten käyttöön suunnitelma B:n eli lelun ja kyllä läks. Vauhtia tuli, varmuus ja hallittavuus tosin poistuivat paikalta... Vaatii lisää suunnittelua.

Rengas aiheuttikin sitten hiukkasen pään vaivaa. Se on ollu daralle aina vähän ongelma kun se ei osaa hypätä siitä välistä sulavasti ja aina kolhii itseään siinä. No nyt päätti kieltää sen kokonaan monta kertaa, kauhealla väännöllä sain sen siitä sitten suoriutumaan, Dara könysi renkaan läpi jalka kerrallaan ja oli itse hyvin tyytyväinen keksimäänsä suoritustapaan, nipottava ohjaaja ei ehkä niinkään  Rengas episodin aika huomasin Darassa piirteen mikä teki mut hyvin onnelliseksi, se ei mennyt jumiin. Vaikka hinkattiin ja hinkattiin ja mulla alko jo hermokin mennä, niin se ei mennyt jumiin vaan yritti ja yritti. Jotenkin niin helpottavaa huomata.

Tiistaina vaihdettiin tokoon ja ajeltiin Tuulokseen. Bro teki toko asioita ja Sini tottista, molemmilla meni ihan hyvin. Bro teki aika paljon toistoja ja monia liikkeitä putkeen, sittiäinen rupesi jo silmin nähden väsymään mutta pinnisteli menemään, hyvää harjoitusta, ei aina tarvi päästä helpolla.

Dara opetteli perinteisiä asioita, seuraamista, sivulle ja eteen tuloa, pysäytyksiä, paikalla makuuta ja luokse tuloa. Olin kaikkiin tosi tyytyväinen ja erityisesti seuraamisen pieni edistysaskel sai tosi hyvälle tuulelle. Siinä oli edellisellä kerralla iso ongelma koska Dara oli oppinut tosi nopeasti yhden pienin virheen siihen, onneksi se oppi yhtä nopeasti pois siitä virheestä ja nyt meillä on jo 2-3 askelta hyvässä kontaktissa seuraamista, kuinka huimaa!  

Keskiviikkona piti treenata lisää agilityä, mutta pakkanen oli sen verran kova että jäätiin kotiin laiskotteleen.

Eilen oltiin taas Lempäälässä. Taas oli hirveän hyödylliset treenit. Paljon tehtiin ohjaajien korjaus sarjaa ja Teemun ja Bron radoista tuli tosi hyvän näköisiä kun niitä hetki hinkattiin. Daran kohdalla pohdittiin sen ylösmenojen ongelmaa, ne kun räiskyi oikein kunnolla. Onneksi en ole ainoa maksi koiran ohjaaja jolla on toi ongelma ja onneksi on muitakin joille maksi A:an madaltaminen mini/medi A:aksi on aiheuttanut vielä vähän lisää ongelmia. Saatiin ihan hyviä vinkkejä ja tohon ei auta kun kauhea hinkkaaminen, ja kun Daran kohdalla sitä ei ihan hirveästi vielä ole tehty niin peli ei ole ehkä vielä menetetty.

Kotimatkalla iskikin vitutus ja kotona vielä suurempi. Teemun auto on nyt hetken reistannut tuolta konehuoneen puolelta, syytä ei ole löydetty joten sitä on vaan seurailtu. No nyt rupesi sellasia merkkivaloja palamaan mitkä ei tienny yhtään hyvää ja kotona tarkempi tutkiskelu sai aikaan kirosana ryöpyn, vikaa on ja pahasti. Auto jäi tänään korjaamon pihaan odottelemaan sille varattua "lääkärin" aikaa, siihen asti täytyy koittaa pärjätä mun autolla. Toivottavasti tulee kuntoon ja ilman että sen kanssa täytyy tehdä konkurssia. No jos jotain täytyy korjata niin olkoot sitten auto, ettei aina noi eläimet...

Pienen inspiraatio ja aika pulan jälkeen tarvii taas päivitellä meitin elämää.

Toissa viikko vierähti pakkasia pidellessä, tiistaina käytiin Tuuloksessa toko treenaamassa, muuta ohjelmaa ei sitten ollutkaan.

Viime viikonloppu me oltiin Daran kanssa reissussa. Lauantaina suunnattiin Vantaalle, Dara meni mun isälle päiväks hoitoon kun mä suuntasin ridgeback-yhdistyksen luonne luennolle, jonka piti Riitta Liimatainen. Oli tosi hyvä luento, monesta kohdasta tunnisti noita omia eläimiään, hyvässä ja pahassa. Ja muutenkin tuli hieman perusteellisemmin ajateltua noita niin mielenkiintoisia luonne asioita.

Darankin päivä oli sujunut mukavasti, olivat käyneet lenkillä ja Dara oli näyttänyt parhaat puolet itsestään, kulkenut hyvin sivistyneesti, ihan niinkuin olisi aina kaupunki maisemissa lenkkeillyt...  Jäätin meidän isälle yökylään ja seuraavan päivänä suunnattiin Daran kasvattajan luo kyläilemään, Daraa ja sen välikuvia näyttämään. Dara pääsi lenkille Matilda-äidin ja Makeba-siskon kanssa. Mukavasti kolmikko tuli juttuun ulkona ja sisällä, ja nuhjasivat touhuta melkein koko ajan. Oli kyllä hauska katsella niiden touhuja, ovat jotenkin niin samanlaisia, mutta kuitenkin niin erilaisia  Oli siis varsin mukava reissu viikonloppu.

Sillä välin Teemu oli Sinin ja Bron kanssa kotosalla ja kävivät myös Riihimäellä agilitykisoissa. Bro toi kotiin kaksi hyvää hyllyä, ihan pieniä virheitä, mitkä taisi olla pääasiassa ohjaajan. Sini sen sijaan nappasi itselleen (taas!) tupla nollan, sijoitukset 8. ja 5. Sini on kyllä viime aikoina ollut elämänsä vireessä tolla agilityn saralla. Seitsemän nolla tulosta peräkkäin, kaksi tupla nollaa ja tripla nolla! Käytännössä siis kaikki sm-nollat putkeen hankittuna, tosin nollia oli jo ennen totakin joitain, mutta kuitenkin hirvittävän hienosti kahdeksan ja puoli vuotiaalta köpö-koiralta! Sinkkonen on kyllä paras  Sini pitääkin nyt pienen tauon kisoista ja palaa kisakentille hieman keväämmällä hakemaan sitten tuntumaa sm-kisoja varten. Näin Teemukin saa hieman enemmän keskittyä Brohon, joka ehkä tarvitsee hieman harjoutusta päästäkseen tolle tasolle

Viime viikolla käytiin taas Tuuloksessa tokoilemassa ja mä kävin keskiviikkona ottamassa Daralla vähän pujottelua Pekolassa. Muuten vaan lenkkeiltiin.

Perjantaina suunnattiin Lempäälään agility treeneihin. Radat oli aika vaikeita, varsinkin amatööri Daralle ja Bro aiheutti harmaita hiuksia käymällä ihan hieman ylikierroksilla. No kutakuinkin kaikesta kuitenkin jotenkin selvittiin. Edelleenkin olen tosi tyytyväinen että päästiin tohon ryhmään, on ollu tosi hyvää ja hyödyllistä. Joka kerta olen tosin tullut hallista ulos huonompana ohjaajana kuin mitä kuvittelin olevani sisään mennessäni  Tieto lisää tuskaa ja totuus kirpaisee, mutta ehkä musta vielä isona tulee agility ohjaaja, edes kohtuulinen. Suurin ongelma lymyilee tällä hetkellä mun korvien välissä ja sen nimi on Piiparinen. On vieläkin vaan niin hemmetin vaikeaa asennoitua siihen että se palapeli mitä kovalla työllä kasasi likipitäen valmiiksi pistettiin päreiksi yhdessä yössä. Nyt kun alotat sitä uudestaan ei kaikki palaset enää sovikaan paikoilleen ja ahdistaa se kaikki työmäärä mikä on edessäpäin. Välillä tuntuu ettei ole kovin järkevää touhua tämä koira harrastus, mutta että luovuttaisinko...? No en ikinä! Täytyy vaan työstää korvien väli kuntoon (tällä kertaa ohjaajan) ja koittaa päästä tossa treenaamisessa vauhtiin. Mulla on kuitenkin terve koira mistä itse ihan vilpittömästi pidän ja siihen uskon, joten ei pitäisi olla valittamista, asiat vois olla niin paljon huonomminkin. Kasaan siis itseni ja lopetan valittamisen tästä asiasta 

Eilen otettiin eläin elämälle hieman vastapainoksi koiratontan harrastusta ja ajeltiin Sappeeseen laskemaan mäkeä. Viime talvena ei oltu kertaakaan suksilla ja sen kyllä huomasi ekan laskun aikana  Hiljalleen se siitä kuitenkin rupeasi sujumaan ja mukavaa oli. Maaliskuussa lähdetään valloittamaan Rukan rinteet, ja jos sitä ennen ehtisi joku viikonloppu poikkeamaan vaikka Himoksella niin olis hyvä.